Elämme marraskuuta. Viikon päästä mäkikotkat pääsevät irti ja mäkihypyn maailmancup-kausi 2015-2016 käynnistyy Saksassa, Klingenthalissa. Viime vuonna kyseinen viikonloppu toi valoa suomalaisen mäkihypyn tulevaisuutta ajatellen. Mäkijoukkue oli ottanut lähes mollivoittoisen edelliskauden jälkeen askeleen eteenpäin ja siitä konkreettisena todisteena neljäs sija joukkuemäestä. Loppujen lopuksi kausi ei edennyt niin hyvin, mitä avausviikonloppu antoi odottaa. 

Tällä kaudella odotan selkeää askelta eteenpäin. Tiedot harjoituksista ovat kertoneet, että monien hypyt ovat näyttäneet lupaavilta. Tällä kaudella suurimmat ennakko-odotukset kohdistuvat monilla varmasti Janne Ahoseen, mutta täytyy muistaa, että ei Jannekaan vuodesta toiseen aina ihmeisiin pysty. Ville Larinto, Lauri Asikainen, Harri Olli, ja Jarkko Määttä ovat potentiaalisia maalimancup-pistekandidaatteja, jotka kahdella onnistuneella hypyllä voivat hypätä jopa kärkikymmenikköön.

Kuten monessa yhteydessä on mainittu, tänä vuosi ei ole arvokisavuosi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Mäkiviikko ja Lentomäen MM-kisat Kulmissa ovat monille maailmancupin kiertämisen ohella päätavoite. Mäkiviikko on se turnee, minkä jokainen hyppääjä haluaa MM-kullan lisäksi urallaan voittaa. Viime vuosina kiertue on tarjonnut draamaa, onnistumisia ja pettymyksiä. Miksemme näkisi vastaavaa myös tänäkin vuonna...

On kuitenkin todettava, että tällä kaudella pitää saavuttaa viime kautta parempia tuloksia, sillä Lahden MM-kotikisat ovat hieman yli vuoden päästä edessä. Siellä jokainen suomalaishyppääjä haluaa kotiyleisönsä edessä venyä parhaimpaansa — ehkä jopa sitäkin parempaan. Mikäli useampi hyppääjä jää talven aikana toistuvasti toisen kierroksen ulkopuolelle, voidaan MM-menestyspuheita hiljalleen unohtaa. Mutta. Uskon mäkikotkiimme. Valoa on tunnelin päässä. Se pitää vain saada tuotua kilpailuihin.

Kommentoi, millaisena näet Suomen maajoukkueen mahdollisuudet alkavalla kaudella?