Hiihtoliitto tiedotti tänään sivuillaan Suomen mäkihyppyjoukkueen legendaariselle Keski-Euroopan Mäkiviikolle. Kiertueelle lähtee sama Engelbergissä viime viikonvaihteessa kilpaillut kolmikko Harri Olli, Ville Larinto sekä Lauri Asikainen. Viime viikonloppu oli todellinen pannukakku, eikä yhtään maailmancupin pistettä jäänyt kotiin tuomiseksi. Nyt on edessä pieni joulutauko, mutta sen aikana ei ihmeitä tehdä.

Kolmikosta Asikainen on tällä kaudella menestynyt parhaiten ja tuonut samalla Suomen ainoat maailmancupin pisteet. Ollin päänvaivana on ollut tekniikkaongelmat, eikä pisteitä ole tullut. Pistetili olisi toki auennut kauden avauskisassa Saksan Klinghenthalissa, mutta hänet hylättiin puvun takia. Larinto on Ollin tavoin ollut hankaluuksissa tekniikkansa kanssa, eikä Ville ole vielä päässyt takaisin maailmancupin pisteiden makuun.

Kyseinen kolmikko on tulosten ja näyttöjen osalta outo valinta Mäkiviikolle, sillä viime kisojen tulokset eivät luo suuria odotuksia turneelle. Pahimmassa tapauksessa hyppääjämme saattavat jäädä karsintoihin, ja mikäli tekeminen ei ole parempaan päin, on kilpailun toiselle kierrokselle pääsystä hyvin hankala haaveilla. Mäkiviikon kilpailuiden avauskierrokset hypätään parikilpailuna, joten heikko karsintatulos tuo eteen haastavan vastuksen kilpailuun. 

Olen viime aikoina puhunut nuorten hyppääjiemme Niko Kytösahon ja Andreas Alamommon puolesta. Heidät olisi aivan yhtä hyvin voitu laittaa Mäkiviikolle, sillä tulokset Continental Cupin kisoista ovat olleet hyviä, ja tuskin he yhtään kilpailuihin lähtevää kolmikkoa huonommin hyppäisivät. Toisaalta, allekirjoitan myös päävalmentaja Jani Klingan kommentit päätöksestään  Hiihtoliiton sivuilta 

"Parasta tässä vaiheessa on kasvattaa itseluottamusta onnistumisten kautta oman tasoisissa kisoissa, maailmancupiin on turha kiirehtiä, sillä voidaan pilata nopeasti koko polku." 

Tuo on täysin totta. Heillä on MM-kisat edessä joihin on panostettu jo kesästä lähtien. Maailmancupiin he olisivat voineet jo osallistua Venäjän kisoissa, jolloin maapaikkoja jäi käyttämättä kaksi. Mäkiviikko voisi ehkä kuitenkin olla se kuuluisa liian suuri askel, mutta jossain vaiheessa nuoria on alettava ajaa sisään maailmancupin ympyröihin. 

Valitettavasti kun nuoria ei joukkueeseen nimetty, ei meillä ole muita vaihtoehtoja. Janne Ahonen ei kuntoutunut vielä Mäkiviikolle, eikä Jarkko Määtästäkään ole vielä hyppäämään maailmancupin kisoja nykyisellä tasollaan. Joka tapauksessa tuleva turnee on lähtökohtaisesti joukkueellemme hyvin hankala, mutta pienetkin onnistumiset avaavat varmasti ovia ja luovat lisää kaivattua itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen, sillä mäkihypyn "palapeli" koostuu niin monista palasista, että sen kasaaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Vaikkei Mäkiviikolla nähtäne suurta suomalaismenestystä, voidaan silti nauttia mäkihypyn juhlasta ja pitkistä hypyistä. Tänäkin vuonna taistelu voitosta on kova ja yllätyksiä tulemme varmasti näkemään. Nautitaan tästä.